SnowFlakes Seikkailu järjestettiin 17.8.2014 Nurmijärven Kiljavalla. Kilpailukeskuksena toimi Kiljavan opisto, josta löytyi myös hyvät ruokailu- ja pesutilat rantasaunoineen. Sään suhteen odotukset olivat positiiviset, sillä päiväksi oli luvattu puolipilvistä ilmaa ja lämpötilaksi aamun reilusta 10 asteesta päivän pariinkymmeneen asteeseen. Ilma oli lopulta jopa odotettua parempi ja seikkailla saatiin miellyttävässä kesäsäässä.
Kyseessä oli Eetun ensimmäinen ja Tipin kolmas multisport-kilpailu, joten tavoitteeksi asetettiin medium-sarjan radan läpäiseminen sopivalta tuntuvaa vauhtia, ilman sen kummempia sijoituspaineita. Samalla kilpailu oli myös ensimmäinen kokonaan “omalla porukalla” kisailtu tapahtuma tässä lajissa.
Kilpailumateriaali
Reittikirja: http://junt.it/VzYzdb
Melonta- ja pyöräilyreitti: http://junt.it/1n2J9pc
Pyöräilyn rastirallireitti: http://junt.it/1tgG5K9
Suunnistusreitti: http://junt.it/XvEcQ4
Osuus 1: Prologi
Kilpailu käynnistyi sprinttisuunnistuksella, jossa rasteja haettiin vapaassa järjestyksessä. Rasteilla oli numero ja kirjain, joka merkattiin rastinumeroa vastaavaan ruutuun kilpailukortissa. Tavoitteena oli arvata kirjaimista muodostuva sana, minkä jälkeen matkaa pääsi jatkamaan varsinaiselle kilpailureitille. Rastien löytämisessä ei ollut ongelmaa, mutta tyhmästä päästä saatiin vähän kärsiä. Olisi jäänyt onnenpyörässä karaokekasetit ja Egyptin lomat voittamatta.
Kortissa oli paikkoja kirjaimille kahdessa rivissä, luontainen olettama oli että hakusessa on kaksi erillistä sanaa. Vasta kahta kirjainta vajaata ruudukkoa tuijottaessa tajusimme että haetaan yhdyssanaa “keuhkotautiparantola”, joka oli vain tavutettu kahdelle riville epänormaalista kohdasta katkaisten, tyyliin “KEUHKOTAUT” ja “IPARANTOLA”. Voi hitsin vitsi, kärkijoukkueet pääsivät matkaan hyvän tovin ennen meitä. No, kisa oli vasta alussa eikä asiaa jaksettu murehtia vaan vaihtoalueella raavittiin fillarikengät jalkaan ja hypättiin satulaan.
Osuus 2: MTB
Prologin alkusuunnistuksen jälkeen oli vuoro siirtyä pyöräilyosuudelle. Yleisestä tavasta poiketen pyöräilyreitti oli merkitty jo valmiiksi karttaan ja näin ollen reittisuunnitteluun ei tarvinnut / voinut nähdä vaivaa. Haasteena merkityllä reitillä oli, että se kulki useassa kohdassa pieniä polkuja pitkin ja välillä myös käyttäen polkuja, joita ei oltu merkitty karttaan. Lisäksi reitin varrelle asetettuja rasteja ei oltu merkitty karttaan, vaan ne löysi vain kulkemalla merkittyä reittiä kurinalaisesti – siispä rastin pummaamisen pystyi huomaamaan vasta kun löysi seuraavan rastin. Suunnistusvastuuseen asetettiin pyöräilyn ajaksi Tipi, jolla oli joukkueen ainoa karttateline pyörään.
Alkusuunnistuksesta ei siis päästy aivan kärjen mukana maastoon ja tämä kostautui pyöräillessä kapeita polkuja pitkin, sillä edessä menevä ryhmä hidasti menoa monissa paikoin, eikä ohittaminen ollut kovinkaan helppoa. Oma vauhti olisi ollut ilman ruuhkia hieman nykyistä kovempaa. Alkupätkä pyöräilystä lähes Sääksjärven eteläpäähän asti meni virheittä. Juuri kun pääsimme viimein vauhdilla ohittamaan hitaamman porukan, tuli ensimmäinen suunnistusvirhe ajaessamme väärää tietä pitkin pienen lammen rantaan. Näinpä palasimme vauhdilla oikealle reitille ja äsken ohitettujen joukkueiden taakse… Virhe kuitenkin pieni kokonaismatkaan nähden ja kaikki rastit sentään löytyivät suoraan matkan varrelta.
Pian pääsimme taas vauhtiin, ohitimme muutaman joukkueen matkalla ja päädyimme pyöräilyosuuden ensimmäiseen Questiin. Luvassa oli uimapatjailua kolmen rastin verran. Siispä ei muuta kuin patjat täyteen ja uimaan… Paitsi, että pakasta vedetyt uimapatjat eivät näemmä täyttyneetkään innosta puhkuvien Junttien keuhkokapasiteetillä kovin nopeasti. Patjojen täyttämiseen ei oltu logistisista syistä varattu pumppua, vaan patjat piti puhaltaa täyteen ja siinä tuntui olevan melko lailla puhdetta. Välillä venttiili piti sulkea ja makoilla patjan päällä, että ilma siirtyi koko patjan alueelle, sillä venttiiliin nähden patjan toinen reuna ei alkanut täyttymään ollenkaan puhalluspaineella. Olihan urakka! Lopulta kuitenkin päästiin uimaan ja rasteja hakemaan. Patjailu kävi ihan urheilusta ja ylävartaloa alkoi semi-raivokkaan kauhomisen seurauksena hapottamaan melko mukavasti, jopa niin että täytyi pitää pieniä taukoja veivaamisesta. Rastien haun jälkeen oli vielä jäljellä toinen haastava operaatio – patjojen tyhjennys ja pakkaus. Tähänkin puuhaan kului aikaa minuuttikaupalla ja yhteensä koko Questin suorittamiseen noin 26 minuuttia.
Hieman Questilta poistumisen jälkeen sattui toinen suunnistusvirhe, kun lähdimme etenemään karttaan merkitsemätöntä polkua pohjoiseen. Hämmästys oli suuri, kun edessä alkoi näkymään Questilta pois polkevia joukkueita, vaikka reitin ei pitänyt kulkea ristiin. Siispä pieni tuumaus ja päätös palaamisesta takaisin katsomaan, josko oikea risteys löytyisi hieman kauempaa. Noh, löytyihän se.
Pummista johtuen ajelimme taas rauhakseen hieman hitaampien joukkueiden perässä reitin lounaiskulmaan saakka, jossa pääsimme leveämmälle tielle. Tässä vaiheessa päätimme lähteä iskemään hyväkulkuista tietä pitkin edellä menevien ohi. Matkanteko nopeutui huomattavasti seuraavaan haastavaan risteykseen saakka, jossa piti osata löytää maastosta kartalle merkitsemätön polku, jota pitkin reitti jatkuisi. Tietenkin tässä kohtaa piti taas hetki tarkastella asiaa ja samalla juuri ohitetut joukkueet kiilasivat jälleen edelle. Todettuamme, että kilpakumppanit siirtyvät suunnilleen oikeaan suuntaan johtavalle polulle, lähdimme seuraamaan porukkaa tyytyväisenä siitä, että äskeiset ponnistelut eivät menneet hukkaan…
Vihtilammilla tuli sitten koko kilpailun pahin pummi, kun emme noudattaneet reittiä tarpeeksi tarkasti ja menimme epähuomiossa hieman pohjoisemmalta polulta mäen päälle. Tässä vaiheessa asiaa tuntui vielä melko merkityksettömältä, sillä mäen päälle meni useampi polku ja oli vaikea sanoa mikä niistä oli kartalle merkitty. Siispä eteenpäin muiden perässä ja välillä edellä meneviä ohitellen; vaativa alamäki alas ja taas isku päälle isommalla tiellä kunnes saavuimme seuraavalle rastille Märkiöjärven eteläpäässä. Rastinumero vain oli yhden verran liian suuri – ja tästäkös ilo syntyi. Ratamestarin källi osui ja upposi, ja Junttien ei auttanut muuta kuin leuka rinnassa lähteä metsästämään matkan varrelle kadotettua rastia juuri noustun ja alas lasketun (vaativan) mäen päältä. Palasimme mäelle, hylkäsimme pyörät mäen juurelle ja lähdimme jalkaisin kipuamaan takaisin reittiä pitkin. Kaiken hyvän lisäksi pyörän karttatelineestä mukaan otettu kartta osoittautukin tarkemmassa tarkastelussa, mäen päällä tietenkin, reittikirjaksi, joka lähti vahingossa mukaan kartan alta nopeasti nykäistessä. Tässä vaiheessa oli onneksi hieman tuuria matkassa ja rastia oli metsästämässä muitakin joukkueita, joiden perässä hölkkäilimme rastille, joka löytyi vielä odotettua kauempaa melkein mäen juurelta – paikasta, jossa reitti lähti mäen päälle karttaan merkitsemätöntä polkua pitkin. Rastin löydyttyä lähdimme hölkyttelemään takaisin pyörille rantapolkua pitkin, mutta tietenkään siitä ei päässyt läpi pyörille saakka vaan reitin katkaisi loppuvaiheessa aita, joka piti käydä kiertämässä kokonaan mäen päältä. Mäelle noustiin siis kolme kertaa, vaikka kerta olisi pitänyt riittää. Aikaa pummiin paloi kokonaisuudessaan noin 25 minuuttia, eli kyseessä oli jo sijoituksenkin kannalta huomattava kämmäily.
Megapummista hieman ärsyyntyneinä jatkoimme matkaa kohti pyöräilyosuuden toista Questia, jälleen kerran edellä meneviä joukkueita ohitellen. Questia ennen pyöräilyreitti kulki suota pitkin, jossa reisiä testattiin hieman normaalia enemmän. Toisena Quest-tehtävänä oli pyöräillen suoritettava “rastiralli”, jossa haettiin 12 rastia kunnollista suunnistuskarttaa hyväksi käyttäen. Pyörää ei ollut pakko viedä rastille, mutta monelle rastille silti pääsi pyöräilemään kangasmetsää pitkin, mikäli taidot ja kunto vain antoivat myöden. Suunnistus rastirallissa sujui pääosin hyvin – vain rastilla 9 oli pientä ja rastilla 11 vähän enemmänkin hakemista.
Questin suoritettuamme jatkoimme matkaa, kunnes Matkunsuon koillisreunalla piti erota kartalle merkityltä polkuverkostolta polulle, jota ei oltu merkitty kartalle. Polun alkamiskohtaa oli hankala hahmottaa reitin merkintätavasta johtuen, joten menimme risteyksen ohi ja kävimme hakemassa vauhtia pienen mutkan kautta. Tässä tapahtui pyöräilyosuuden neljäs merkittävä suunnistusvirhe.
Pyöräilyn loppu sujui melko hyvin, lukuun ottamatta aivan reitin lopussa ollutta siirtymistä kartalle merkitsemättömälle polulle, jonne koukkasimme arvalla yhden polun verran liian aikaisin.
Pakollinen reitti ei ollut suunnistuksen ja taktiikan hiomisen kannalta kaikista miellyttävin ratkaisu, mutta se kylläkin takasi oikein hienon pyöräilykokemuksen jos reittiä onnistui seuraamaan. Positiivisena puolena pyöräilyreitillä oli näin ollen itse maasto, josta löytyi paljon erittäin mukavia ja helpohkosti ajettavia polkuja. Haastavampiakin kohtia löytyi, mutta liian teknisiä paikkoja ei montaakaan. Virheminuutteja kertyi vääristä reitinvalinnoista johtuen varsinaiselle pyöräilyosuudelle noin 38 minuuttia ja rastiralliosuudelle noin 6 minuuttia, eli parannettavaa jäi seuraavaan kilpailuun enemmän kuin tarpeeksi.
Osuus 3: Melonta
Kohtalaisen pitkän pyöräilysession jälkeen tuntui ihan mukavalta hypätä satulasta ja vaihtaa lenkkarit jalkaan. Vaihtoalueelta hölkkäiltiin rantaan, jossa odotti pitkä rivi inkkarikanootteja. Nopsasti pelastusliivit päälle ja kanootti vesille, Tipi keulille ja joukkueen kokeneempi intiaani Eetu perään ohjailemaan.
Melontaosuus oli suorituksena varsin suoraviivainen – kolme helppoa rastipistettä joilta rastitunnukset talteen. Yksikään melontaosuuden rasti ei ollut aivan karttaan merkityssä paikassa, mutta onneksi se ei tällä kertaa haitannut suoritusta. Menomatka kauhottiin vastatuuleen, jolloin kanootti pyrki kääntymään tuulessa poikittain. Suurempia ongelmia ei kuitenkaan ollut, vaan matka taittui varsin reippailla vedoilla. Arvioitiinpa vauhtimme olevan muihin näköpiirissä oleviin kanootteihin verrattuna jopa varsin reipasta.
Paluumatka tultiin myötätuuleen, mikä näkyy myös parempana keskinopeutena. Tuntui kuitenkin todella vaikealta saavuttaa edellä mennyt sekajoukkue, jota vastatuuliosuudella saimme jo kiinni useamman minuutin. Menomme oli ilmeisesti aika energiatehotonta; edellä menevässä kanootissa melottiin näennäisen rauhallisesti mutta vauhdissa ei juuri eroa enää ollutkaan. Olimme ilmeisesti saavuttaneet kanoottimme runkonopeuden, tai vaihtoehtoisesti seuraavalla kerralla kannattanee kokeilla toisenlaista painojakaumaa. Oli miten oli, sujui melonta kuitenkin ihan mukavasti. Vielä ennen rantautumista piti pujotella muutama poiju, siinä sitten kolisteltiin parin muun joukkueen kanssa kanootteja vastakkain ennen kuin ruuhemme taittui oikeista väliköistä.
Jaloille melonta ei ollut mitään herkkua, vaan ne jäykistyivät paikallaan istuskellessa jonkin verran. Vaihtoalueelle hölkkäillessä Tipillä tuli pari pikku kramppia eikä meno tuntunut muutenkaan kovin vetreältä.
Osuus 4: Suunnistus
Reittikirjan mukaan suunnistusosuudelle saisi kartan “Pari-sprintti Questiltä”. Käytännössä sprintti oli “parihiihtoa” kahdella kakkosnelosella, joiden ympärille oli pujotettu narulenkit joista pidettiin kiinni. Tipin upseerin kokemuksella antamat tahtikomennot siivittivät meidät sujuvaan suoritukseen, eikä kompurointia vauhtiin pääsyn jälkeen ollut. Tätä lajia ei kyllä välttämättä tule treenailtua kotona, mutta olipahan taas jotain uutta.
Varsinainen suunnistus tapahtui kunnollisella suunnistuskartalla, eikä rata näyttänyt ensisilmäyksellä mitenkään erityisen pahalta. Matkaan lähdettin rauhallisesti ja vähitellen myös Tipin pökkelöjalat alkoivat pikkuhiljaa vertyä reippailun, nestetankkauksen ja suolatabletin suosiollisella avustuksella. Käytössä oli yksi kartta, joten nyt oli Eetun vuoro suunnistaa ja Tipi merkkasi rastit talteen. Rastille S3 saakka meno oli yksinkertaista, eikä suunnistuksessa ollut mitään epäselvää.
Rastit S4 ja S5 olivat radan haastavimmat. Alue oli peitteistä mäntytaimikkoa ja alusta hyvin kivikkoista. Rastivälit otettiin rauhallisesti, mikä osoittautui varsin hyväksi ratkaisuksi. Vielä S3:lta lähtiessä ohi ryntäili kiireisiä joukkueita, jotka kyllä äkkiä jäivät taaksemme ryntäilemään keskenään. Suunnistus onnistui siis mukavasti ja rasteille tultiin ilman ylimääräisiä koukeroita, tämäkös tuntui hyvältä!
S6:lta maaliin reitti oli helpompi, toki myös tarkkoja paikkoja osui matkalle. Ilman iltarastikäyntejä osuuteen olisi varmasti saanut käytettyä aikaa paljon enemmän. S12:lle pikku samaistusvirhe mutta nopeasti homma korjaantui taas uomilleen. Loppumatka oli lähinnä polkuhölkkäilyä, vauhti pysyi tasaisena ja suoritus pysyi koossa loppuun saakka. Suunnistusosuuteen aikaa kului hieman alle 55 minuuttia ja matkaa kertyi lähemmäs 7km. Kerrankin pummiton suunnistussuoritus, very nice!
Osuus 5: Loppuquest
Loppuquestina oli viimeisen rastin noutaminen isoista styrox-ponttooneista Sääksjärven veteen rakennettua temppurataa pitkin. Reitti piti kulkea ensin kaikki ponttoonit ylittämällä ja lopulta loikkaamalla järveen, josta uitiin laiturille ja rastille.
Jätimme isoimmat kantamukset rannalle ja kävimme suorittamassa varsin mukavasti virvoittavan loppukikkailun ilman sen kummempia ongelmia. Kamat kantoon ja (lähes) parasta mahdollista vauhtia maaliin! Maalissa odottanut kiireen loppuminen nosti mielialaa vielä lopuksi varsin hyvin ja ei auttanut kuin olla tyytyväinen hyväksytysti suoritettuun kilpailuun – siitäkin huolimatta, että ratamestarin arvioima loppuaika ylittyi huomattavasti.
Loppusanat ja huomiot
Melontaosuudella uumoilimme, että olemme joko erittäin paljon muita jäljessä tai sitten hyvin kilpailussa mukana, sillä järvellä ei mennyt edellä kovinkaan montaa joukkuetta. Tällä kertaa kävi niin, että emme suinkaan olleet viimeisiä vaan melko hyvillä sijoilla, loppusijoituksen ollessa 12/88. Myös kaikki rastit löytyivät matkan varrelta, toisin kuin suurimmalla osalla joukkueista, joten siltä osin voi olla suoritukseen tyytyväinen.
Loppujen lopuksi kilpailu sujui hyvin ja suhteellisen jouhevasti, varsinkin tavoitteeseen nähden. Virheitä toki sattui matkan varrelle kymmenien minuuttien edestä, mutta joukkueen omia vahvuuksia saatiin käytettyä monissa paikoin erittäinkin onnistuneesti ja myös uusia asioita opiskeltua kilpailun tohinassa.
Järjestäjät olivat saaneet tehtyä radasta riittävän haastavan ja mielenkiintoisen, eikä sen suorittaminen ollut aivan läpihuutojuttu. Varsinkin rastirallirata ja jalan suunnistus tarjosivat hyvät kartat ja mukavasti hieman normaalia haastavammat rastipisteet, kun otetaan huomioon, että kyseessä oli medium-sarja.
Kilpailussa opittua:
- Ilmapatjojen kanssa kannattaa yrittää peliliikkeitä, kuten esitäyttöä ja toimivuuden ennalta testausta.
- Vauhtia ei kannata välttämättä nostaa nopeammaksi kuin suunnistustaito edellyttää. Duh!
- Kanootissa, samoin kuin kajakissa, kannattaa sijoittaa painavampi seikkailija taakse.
- Tavaroiden ja varusteiden kanssa välppäämiseen kuluvaa aikaa on vaikea saada kompensoitua kiristämällä vauhtia liikuttaessa. Turha välppäys minimiin.